Lyhennetty versio esitelmästä Mineral 2000 –tapahtumassa, Jällivaarassa 10.8.2000

MITÄ MINERAALIMATKAILULLA TARKOITETAAN?

Mineraalimatkailu on kivistä ja mineraaleista kiinnostuneiden ihmisten matkailua. Se on luonteeltaan ns. luontomatkailua ja siihen liittyy siten läheisesti kokemus ympäröivästä luonnosta, kuten kasveista, eläimistä, maaston muodoista tai vaikkapa säätilasta. Mineraalimatkailun kohteena voivat olla yhtä hyvin harvinaiset mineraalit, jalo- ja korukivet kuin geologiset muodostumatkin, mukaan lukien esim. kaivokset tai vaikkapa hiidenkirnut. Ehkä olisikin parempi puhua geomatkailusta, jolloin aihe voidaan ymmärtää vähän laajemmin kuin pelkästään mineraalien keräilyksi.

Tällä hetkellä mineraalimatkailu on lähinnä alan kotimaisten harrastajien satunnaista matkailua, niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Monet kiviharrastajat kuuluvat johonkin kivikerhoon, joita on tällä hetkellä sekä Suomessa että Ruotsissa kymmenittäin. Kivikerhot järjestävät jäsenilleen retkiä mineraaliesiintymille ja kivimessuille ja usein niissä harrastetaan aktiivisesti myös korukivien hiontaa.

Kaikki eivät kuitenkaan halua liikkua suurissa ryhmissä ja monet harrastavatkin kivimatkailua perheen kesken tai yksin ja yhdistelevät retkiin muita luontoon liittyviä teemoja kuten esimerkiksi kalastus, marjastus tai muuten vain luonnossa vaeltelu.

3. MITÄ POHJOIS- SUOMELLA JA –RUOTSILLA ON TARJOTTAVANA MINERAALITURISTILLE?

Pohjois-Ruotsilla ja -Suomella on hyvät mahdollisuudet kivimatkailun kehittämiseen, myös keskieurooppalaisia matkailijoita silmällä pitäen. Ulkomaisen turistin silmin katsottuna me elämme täällä lähes keskellä erämaata, karujen mutta kauniiden maisemien ympäröiminä. Kuitenkin liikenne- ja tietoliikenneyhteydet toimivat ja palveluja on saatavilla siinä kuin missä päin Eurooppaa tahansa. Myös Pohjolan korkea elintaso ja yleinen siisteys ovat useille ulkomaalaisille matkailijoille mieluisia yllätyksiä.

Turvallinen yhteiskunta ja puhdas ilma ja luonto ovat merkittäviä lisäetuja, vaikka emme itse ehkä osaakaan tai muista niitä aina arvostaa. Jotkut turistit saattavat tulla Lappiin pelkästään etsimään hiljaisuutta ja rauhaa, joita Keski-Euroopasta on enää vaikea löytää. On myös hyvä muistaa, että kesäisin tyhjillään seisovat vuokramökit ja hotellit tarjoavat laskettelukauden ulkopuolella varsin laadukasta ja edullista asumista. Tämä pätee etenkin Suomen Lapissa, jonka noin 20 000 vuodepaikkaa ovat kesäaikaan pääosin tyhjillään.

Suomen Lapin korukiviesiintymät ovat tunnettuja ainakin suomalaisten harrastajien keskuudessa. Kansainvälisestikin kiinnostava on Luoston ametistiesiintymä (foto 1), joka on luultavasti ainoa toiminnassa oleva ametistikaivos koko Euroopassa. Kaivos sijaitsee vaaran laella, josta aukeaa hienot näköalat Keski-Lapin tuntureille. Kaivoksella saa opastusta yleisimmillä eurooppalaisilla kielillä ja kävijämäärät ovat nousseet vuosi vuodelta.

Kittilän punainen jaspis ja jaspisbreksia (foto 2) lienee tunnetuin ja käytetyin lappilainen korukivi kautta aikain. Esiintymälle päästäkseen täytyy ylittää joki ja järvi, mikä tietysti tekee matkasta pienen seikkailun kenelle tahansa, ulkomaisesta turistista puhumattakaan. Jaspisesiintymän koko on vaikuttava, sillä 500 m pitkä ja 200 metriä leveä vaara koostuu kokonaan punaisesta jaspiksesta.

Helpommin lähestyttävä korukiviesiintymä on esimerkiksi Virttiövaaran vihreä fuksiittikvartsiitti (foto 3) Sodankylässä, jonne pääsee autolla parin sadan metrin päähän.

Inarin pohjois- ja eteläpuolisista tienleikkaiksista voi löytää tummansinistä kordieriittia (foto 4). Se on joskus läpinäkyvää ja sitä voidaan käyttää rajoitetusti koruihin.

Mielenkiintoisia ovat myös kullanhuuhdonta-alueet, joilta on mahdollista löytää kultahippujen (foto 5) lisäksi myös korukiviä. Niistä parhaiten tunnettuja ovat läpinäkyvät granaatit. Myös erivärisiä korundeja on mahdollisuus löytää.

Kultamaille päästäkseen on patikoitava melkoisia matkoja, mutta ainakin Lemmenjoen kulta-alueille on kesäisin päivittäinen venekuljetus (foto 6).

Lemmenjoelle pääsee myös pienlentokoneella (foto 7), jos vain varat ja rohkeus antavat myöten.

Lapissa on muitakin korukiviesiintymiä, joista tärkeimmät on merkitty GTK:n Rovaniemen aluetoimistossa tehtyyn karttaan (foto 8). GTK ylläpitää erilaisia teemakarttoja Suomen malmi- ja teollisuusmineraalikaivoksista ja rakennuskivilouhimoista, samoin kuin korukiviesiintymistäkin. Ne kaikki löytyvät GTK:n internetsivuilta.

Monet esiintymät ovat kiinnostavia, ei vain jonkun mineraalin, vaan myös maisemansa, ympäristönsä tai historiansa vuoksi. Niihin liittyy siis elämyksiä ja ne sopivat sellaisillekin, joiden intohimona ei ole pelkästään mineraalien metsästäminen.

Vanhojen ja nykyisten kaivosten jätekasat ovat aina olleet mineraaliharrastajien antoisimpia keräilypaikkoja. Suomen Lapista löytyy muutamia jo toimintansa lopettaneita kaivoksia, joista mineraalienkerääjille parhaita kohteita ovat Laurinojan ja Rautuvaaran kaivokset Länsi-Lapissa. Kaivosten jätekasoista voi löytää mm. kauniita granaatti-, kalsiitti-, chabasiitti- (foto 9) ja baryyttikiteitä (foto 10).

Nykyisistä kaivoksista mielenkiintoisin lienee Kemin kromikaivos, jonka sivukivikasoista voi löytää mm. harvinaista uvaroviittigranaattia (foto 11) ja muita kromimineraaleja, kuten kämmereriittiä.

Museokohteista ehkä tärkein on Kemin Jalokivigalleria, jossa voi tutustua paitsi Suomen Lapista löytyviin mineraaleihin, myös ulkomaisiin jalo- ja korukiviin. Gallerian kokoelmissa on yli kolme tuhatta jalo- ja korukiveä eri puolilta maailmaa.

Tankavaaran kultamuseoon Sodankylässä on koottu kullankaivuutietoutta ja -historiaa koko maailmasta. Lapin kultamaille suuntautuva retki kannattaakin aloittaa Kultamuseosta, jossa on myös pysyvä kivi- ja mineraalinäyttely. Tankavaarassa järjestetään joka elokuussa kullanhuuhdontakilpailu ja pienimuotoiset mineraalimessut. Samassa yhteydessä on myös kivenhiojille tarkoitettu Lapin kaunein kivi -kilpailu.

Rakennuskivilouhimoita tai jalostuslaitoksia ei myöskään pidä vähätellä tässä yhteydessä. Yhä uudelleen saa huomata, kuinka ihmeellinen asia esimerkiksi kiven sahaaminen on sellaiselle, joka ei ole koskaan ennen sitä nähnyt. Erilaisten ryhmien vierailut kivenjalostuslaitoksiin esimerkiksi Tervolassa tai Sodankylässä olisi varmaankin helppo järjestää.

Suomen Lapissa louhitaan koristeellisia rakennuskiviä (foto 12), joita ei tavata missään muualla. Hyvä esimerkki sellaisesta on Kittilästä louhittava kirkkaanvihreä kromimarmori (foto 13), jota käytetään paitsi rakennuskivenä, myös pienesineiden valmistukseen.

Pohjois-Ruotsista löytyy keräilijöiden haluamia mineraaleja enemmän kuin Suomen Lapista. Ruotsin Lapissa on tällä hetkellä useita toimivia kaivoksia, joista osa on hyvin suuria. Nuo kaivokset ovat nähtävyyksiä jo sellaisenaan, mutta erityisen kiinnostavia mineraalien keräilijöille.

Vanhat kaivokset ja niiden sivukivikasat ovat mineraaliharrastajien aarreaittoja. Tämä pätee erityisesti Pohjois-Ruotsissa, missä toimintansa jo lopettaneita kaivoksia on paljon. Koska monet lopetetuista kaivoksista ovat hyvin vanhoja ja aloittaneet toimintansa jopa yli 400 vuotta sitten, liittyy niihin myös arvokasta kaivoshistoriaa.

Joihinkin vanhoihin kaivoksiin on Ruotsissa perustettu ”turistikaivoksia”, joissa järjestetään opastettuja kaivoskierroksia ja joissa on mahdollisuus kerätä mineraaleja. Tällaisesta on hyvä esimerkki Varuträsk Mineralpark Skellefteån lähellä.

MISTÄ TIETOA?

Tietoa kivimatkailukohteista on toki olemassa, mutta se on hajallaan pieninä artikkeleina tai raportteina, joiden etsiminen on työlästä puuhaa ammattilaisellekin, satunnaisesta kivimatkailijasta puhumattakaan.

Se yleistajuinen kirjallisuus, jota Suomen ja Ruotsin Lapin mineraaleista on olemassa, on joko suomen- tai ruotsinkielistä. Ulkomaisen kirjallisuuden puute itse kohteista on aivan ilmeinen, sillä englannin tai saksankielistä kirjallisuutta löytyy hyvin vähän. Skandinavian mineraaliesiintymistä on toki olemassa Wilken hakuteos ”Mineralfundstellen” vuodelta 1976. Lisäksi Ruotsin mineraaleista on ilmestynyt v. 1997 teos ”Die Mineralien und Fundstellen von Schweden”. Suomesta ei ajan tasalla olevaa ulkomaista kirjallisuutta ole oikeastaan ollenkaan.

GeoNord on internetsivut, joilta myös ulkomaiset harrastajat ovat saaneet kaivattua lisäinformaatiota. Tiedonsaanti edellyttää tietysti, että käytössä on internet-yhteydet ja että onnistuu löytämään juuri ne oikeat sivut. GeoNord:n sivuilla on hyödyllisiä linkkejä esim. pohjoismaisiin kivikerhoihin tai vaikkapa pohjoismaisiin mineraalimuseoihin. Tulevaisuudessa tiedon määrä internetissä varmasti lisääntyy, mutta itse mineraalikohteista ei sielläkään ole kovin paljon tietoa saatavilla, ainakaan toistaiseksi.

Kiviharrastajan on siis hankittava tietonsa itseään kiinnostavista kohteista sieltä, mistä milloinkin sattuu ne löytämään. Ulkomaiselle asianharrastajalle tehtävä on ilman hyviä suhteita ja kielitaitoa jokseenkin toivoton.

MITÄ SANOO LAKI?

Kivimatkailusta puhuttaessa pitää muistaa myös sitä koskeva lainsäädäntö, samoin kuin maanomistajien oikeudet. Luonnonsuojelualueilla kivien ja mineraalien keräily voi olla rajoitettu tai kokonaan kielletty. On myös hyvä muistaa, että esim. Suomen Lapin pinta-alasta noin 30% on erilaisia suojelualueita, joissa liikkuminen tai mineraalien keräily voi olla rajoitettua. Tilaa liikkumiseen ja mineraalien keräilyyn jää silti yllin kyllin.

Suomessa ja Ruotsissa on luonnossa liikkumisen suhteen hyvin samankaltainen lainsäädäntö. Molemmissa maissa on voimassa ns. jokamiehenoikeus, joka oikeuttaa liikkumaan luonnossa varsin vapaasti ja käyttämään hyväksi luonnon tarjoamia antimia kuten esimerkiksi marjoja ja sieniä. Keski-Euroopassa vastaavista oikeuksista voidaan yleensä vain uneksia, sillä yksistään luonnossa liikkumiseen pitää pääsääntöisesti olla aina maanomistajan lupa.

Jokamiehen oikeuksiin kuuluu myös yksittäisten kivien poimiminen ja vähäinen näytteenotto jo kaivoslainkin perusteella, mutta mineraalien irrottaminen reppukaupalla kalliosta on aina kiellettyä, ellei lupaa ole hankittu.

Kivimatkojen järjestäjien ja yksittäisten harrastajien tulisi aina muistaa pyytää lupa maanomistajalta ja sopia mahdollisista korvauksista, jos keräily tai näytteenotto ylittää kohtuullisuuden rajat. Pieni korvaus maanomistajalle jonkun mineraali-esiintymän ”lainaamisesta” turistikäyttöön ei liene kohtuuton vaatimus?

Valtausalueille ei tietenkään ole ilman valtauksen omistajan lupaa mitään asiaa. Mineraaliesiintymiä lienee mahdollisuus vallata tietyin edellytyksin myös turistikäyttöön. Suomessa voi kaivoslain mukaan vallata vain jalokiviesiintymän, mutta ei korukiviesiintymää. Laki on siis paperilla varsin yksiselitteinen, mutta käytännössä asia on hiukan monimutkaisempi: mikä on jalokivi ja mikä on korukivi? Kumpaan ryhmään kuuluvat esimerkiksi harvinaiset mineraaliesiintymät ja -kiteet ja pitääkö niitä alkaa jossakin vaiheessa suojella harvinaisten kasvi- tai eläinlajien tapaan? Käytännössähän mineraaliesiintymät ovat uusiutumattomia ja siten ainutkertaisia.

KUINKA KIVIMATKAILUA VOITAISIIN KEHITTÄÄ?

Matkailualalla erilaisten luontoteemojen ympärille rakentuneet matkat ovat yleistymässä. On erikoismatkoja mm. kalastajille, metsästäjille ja lintuharrastajille. Kivimatkojen osalta ei Suomen Lapista - tai Suomesta yleensäkään - löydy tiettävästi yhtään matkanjärjestäjää. Tilanne lienee samankaltainen Ruotsissakin.

Molemmista maista löytyy toki muutamia yksittäisiä mineraalikohteita tai museoita, joihin pääsee tutustumaan ilmaiseksi tai maksua vastaan ja joissa saa ehkä opastustakin.

Ohjattu käynti kivimuseossa tai kaivoksessa ei kuitenkaan monellekaan riitä, sillä kivimatkailija haluaa päästä luontoon ja kokea oppimisen ja löytämisen riemua, ehkä vähän seikkailuakin.

Miksi ei mineraalimatkailu ole nykyistä suositumpaa alueillamme, vaikka kivi- ja mineraaliesiintymiämme voidaan pitää kansainvälisestikin ajatellen mielen-kiintoisina? Ehkä siksi, ettei tietoa ole tarpeeksi helposti saatavilla ja siksi, että puuttuu taho, joka ammattimaisesti ja ammattitaidolla yhdistää geomatkailusta kiinnostuneet ja ne, jotka ovat perillä itse kivistä ja kiviesiintymistä.

Jos mineraalimatkailua halutaan kehittää ja luoda toimivia matkailutuotteita, tarvitaan monen tahon yhteistyötä. Asiantuntija-apua itse esiintymiä ja alueen geologiaa koskien saa varmasti geologian tutkimuslaitoksista, niin Ruotsissa (SGU) kuin Suomessakin (GTK). Esimerkiksi hyvin laaditut artikkelit alan kansainvälisissä lehdissä veisivät tietoa esiintymistä ja kivimatkailijan mahdollisuuksista juuri oikeaan paikkaan. Tässä asiassa yhteistyö asiantuntijoiden kanssa olisi itsestään selvää ja luontevaa.

Paikallisista harrastajajärjestöistä ja niiden jäseniltä löytyy varmasti paljon tietoa yksittäisistä kohteista ja niiden sisältämistä mineraaleista tai korukivistä, maanomistajista, ajoreiteistä yms. käytännön tietoa.

Ehkä luontevimmin kaupallisen kivimatkailun voisivat ottaa ohjelmaansa yritykset, jotka jo toimivat matkailualalla. Tällaisia voisivat olla luontomatkailu- tai vaikkapa maatilamatkailuyrittäjät. Sellaisissa yrityksissä on yleensä jo valmiina muuta luontoon liittyvää tietoutta, johon kivet ja mineraalit voisi helposti liittää. Yritykset eivät voi kuitenkaan ryhtyä mineraalimatkojen järjestäjiksi ilman asioihin perehtymistä, joten he tarvitsevat koulutusta.

Mineraalimatkoihin kannattaisi ehkä yhdistää myös muita aktiviteetteja kuin pelkästään mineraaleihin tai geologiaan liittyviä. Ne voisivat liittyä esimerkiksi kylä- tai kulttuuritapahtumiin, joita nykyään onkin todella runsaasti.

On myös oltava valmiudet esitellä jokaiselle ryhmälle juuri sellaisia kohteita, joista nimenomaan he ovat kiinnostuneita. Saman ohjelmapaketin myyminen eri tyyppisille ryhmille ei pitemmän päälle toimi. Innokkaimmat kiviharrastajat ovat kyllä valmiita kolkuttelemaan kiviä aamusta iltaan, mutta toisille riittää vallan hyvin kevyempikin ohjelma.

Suomen Lapissa kannattaisi ehkä keskittyä enemmän korukivimatkailuun ja korukivien hiontaan ja Ruotsin Lapissa puolestaan mineraalien keräilyyn ja siihen liittyviin aktiviteetteihin. Tämä erilaistuminen on itse asiassa luonnollista, kun muistetaan minkä tyyppisiä kiviesiintymät eri maissa ovat.

MISTÄ RAHAT MINERAALIMATKAILUN KEHITTÄMISEEN?

Tutkimuslaitoksilla tai harrastajajärjestöillä tuskin on halua tai kapasiteettia matkailun kehittämiseen. Tuskin matkailuyrittäjätkään ovat valmiit uhraamaan mineraali-matkailun kehittämiseen kovin suuria summia ilman minkäänlaista varmuutta siitä, että saavat joskus rahansa takaisin. Mistä siis rahat asian kehittämiseen?

Suomessa, ja tiettävästi myös Ruotsissa, on käynnissä tai ainakin suunnitteilla yksittäisiä korukiviin, mineraaleihin tai vanhoihin kaivoksiin liittyviä hankkeita, jotka ainakin osaksi ovat EU-rahoitteisia. Esimerkiksi rakennuskivien osalta on meneillään yhteispohjoismainen projekti, joka on osittain EU-rahoitteinen. Miksei samaa rahaa voitaisi käyttää myös mineraalimatkailun kehittämiseen yhteistyössä Suomen ja Ruotsin Lapin kesken, onhan yli rajojen ulottuvaa projektiyhteistyötä varten olemassa omat rahoituskanavansa. Onnistuessaan projekti toisi lisää turisteja ja työtä Suomen ja Ruotsin pohjoisille alueille ja siihen ei kai useimmilla meistä ole mitään pahaa sanottavaa. Yhteistyötä Norjan kanssa ei tässä yhteydessä kannata unohtaa, sillä Norja lienee keskieurooppalaisen mineraalituristin mielestä vähintään yhtä mielenkiintoinen alue kuin Ruotsi tai Suomi.

Kivi- ja mineraalitiedon kerääminen yleistajuiseksi tietopankiksi, jonkinlaiseksi ”Lapin geo-oppaaksi” voisi olla yksi käynnistettävän yhteistyöprojektin tavoitteista. Perustiedot esiintymistä pitäisi saada myös internetiin helposti ymmärrettävään muotoon. Samalla pitäisi huolehtia siitä, että lisätietoa on saatavilla jostakin tietystä paikasta ja että yhteystiedot ovat aina ajan tasalla. Koulutettavien yrittäjien verkostoituminen yli rajojen - niin kuluneelta kuin sanonta jo kuulostaakin - olisi asialle varmasti eduksi.

Kiviharrastajien määrä ei ole Euroopassa vielä läheskään huipussaan. Jo yksistään Suomesta ja Ruotsista löytyy vielä lukuisa joukko mineraaleista kiinnostuneita ihmisiä, jotka eivät ehkä yksinkertaisesti vain tiedä, miten harrastukseen pääsisi kiinni ja miten kiviesiintymiin voisi päästä tutustumaan. Monilla ammattiryhmillä, kuten esimerkiksi opettajilla, on varmasti jo ammattinsa puolesta tarve lisätä kivialan tietämystään.

Luoteis-Venäjä tarjoaa mineraalien kerääjille – ja siten myös matkanjärjestäjille - aivan uusia ulottuvuuksia. Esimerkiksi Apatiitin - Kirovskin alueelta löytyy harvinaisia mineraaleja, joita ei tavata mistään muualta maailmasta. Kulttuuri ja elintaso on kuitenkin toinen kuin Pohjoismaissa ja se voi olla joillekin turisteille liian suuri este. Mikäli projektiyhteistyö venäläisten kanssa tässä yhteydessä kiinnostaa, on avustusta tarjolla esimerkiksi Interreg –rahoituksen muodossa.